Byrokratia Tansaniassa on mielenkiintoinen. 

Pari viikkoa sitten meidän piti mennä maistraattiin hoitamaan paperiasioita naimisiin menoa varten ja se oli kyllä sellaista juoksemista rastilta toiselle. Ensin piti saada todistus siitä, että asumme Kigambonissa, Mjimweman kylässä ja Mageti Sabassa. Suuntasimme siis vuokraisäntämme kanssa kylänosan vanhimman luokse, joka oli ihastuttava vanhempi nainen. Kuulumisien ja kohteliaiden jaarittelujen jälkeen vuokraisäntämme kertoi vierailumme syyn ja rouva kirjoitti meille paperin ka leimasi sen juhlallisesti. Tämä paperin kanssa kipitimme Mjimweman aluetoimistoon, jossa saimme todistuksen asumisestamme kyseisessä kylässä. Tämän jälkeen kiireenvilkkaa toiseen toimistoon, jossa iloinen virkailija kirjoitti dokumentin, että kyllä, me asumme Kigambonin kaupungin osassa, Mjimweman kylän Mageti Sabassa. Tämän arvokkaan dokumentin kanssa täpötäydessä bussissa Kigambonin toiselle laidalle Temekeen ja maistraattiin, jossa portinvartija ilmoitti, ettei asuni ole sopiva asiointiin näinkin korkea-arvoiseen toimistoon. Olin pukeutunut polviin asti olevaan lyhyt hihaiseen, mutta olkapäät peittävään tunikaan ja trikoisiin. Lopulta pääsin kuitenkin allekirjoittamaan paperit, kun maistraatin virkailija lainasi huiviaan... Tosiasiassa asussani ei ollut mitään vikaa. Vartian asenteissa ennemminkin. Mutta saatiin asiat hoidettua. Hieman hi-taan-lai-ses-ti, mutta oikeastaan aikaan sujuvasti. Tässä maassa kun ei ole väestörekisteriä, niin kuin Suomessa, asiat etenevät näin, toimistosta toiseen... 

OMANKÄDEN OIKEUS

Olen kai keronutkin, että meidät ryöstettiin samana iltana kun saavuttiin kotiin? Ryöstöt on vaivanneet aluettamme jo pitkään, varsinkin ranta-alueella. Kohteena on tasapuolisesti turistit, täällä asuvat ulkomaalaiset sekä ihan paikalliset asukkaat ja rannan käyttäjät. Viikko sitten ryöstivät eräänä aamuna muutaman turistin kirjaimellisesti alusvaatteisilleen. Päivä ennen sitä oli monilta viety puhelimia ja muuta pientä, mitä nyt olivat mukanaan kantaneet. Asukkaat ovat tuskastuneet näihin rosvoporukoihin, jotka terrorisoivat varsinkin jokisuiston aluetta ja alkaneet siirtymään lähemmäs avointa rantaa. Muutama päivä sitten homma riistäytyi käsistä... Paikalliset olivat saaneet kiinni yhden neljästä puskarosvosta ja hakkasivat hänet niin pahasti, ettei poika selvinnyt. Toiset sanovat, että kuoli matkalla sairaalaan, toiset taas, että poliisiasemalle, jossa poliisit ei tienneet mitä tehdä. Surullista. Ja lopullista. Huolimatta, että uskon jokaisella olevan oma polkunsa kuljettavanaan ja että se polku päättyy juuri niin kuin on tarkoitettu. Poliisin tehottomuus, haluttomuus hoitaa työtään ja korruptoituneisuus aiheuttaa tällaisia tapahtumaketjuja. Moni on sanonut että poliisiasemalle viedyt rikolliset ovat hetken päästä vapaalla, siksi rangaistus annetaan itse. Toisinaan on vaikea ymmärtää tätä maata. 

Mutta on täällä paljon hyvääkin! Enemmän kuin pahaa. 

Ollaan pohdittu kaupan tulevaisuutta ja tapasin eilen erään Ghanasta tänne muuttaneen markkinointi/matkailuyrittäjän. Sain häneltä.paljon ajateltavaa. Meillä on kaupassa vähän sitä sun tätä. Ja kolme yrittäjää. Pitäisi kekskittyä vain kahteen tai kolmeen tuotteeseen ja niiden varioimiseen. Voi voi, miksi minua ei ole siunattu nerokkailla ideoilla!?! Tai ehkä on, mutten osaa niitä toteuttaa. Maanantaina istun alas ja alan miettimään/suunnittelemaan ihan tosissaan. Ja istutan Tonynkin. Mitä teemme ja miksi. Kyllä meillä osaamista riittää, uusien ideoiden syöttäminen on vaan haastavaa tälle toiselle osakkaalle.

Lihapata porisee, kohta syödään. Joku voisi tuoda meille muuten pienen jääkaapin. Vähänkö helpottaisi elämää!

Palataan! 

Amani na upendo, peace and love,

Amina