Kaiken kiireen ja panikoinnin keskellä ei mikään rauhoita mieltä kuin 2000 km automatka muutaman mutkan kautta pohjoiseen. Sai selkä ja takapuoli tuta istumisesta. Tosin taitaa siskon auton penkit olla kuitenkin luksusta lentokoneen istuimiin verrattuna, mikäli huhuihin ja hämärään muistikuvaan on luotaminen.

RANUA, AAMUYÖ KLO 3.00

Nukkua olisi pitänyt mutta aivot eivät suostuneet lopettamaan ajattelua. Koska sääsket olivat päättäneet olla armollisia ja kadota, oli ihanaa istua Ranuanjärven rannalla ja kuunnella niiden ajatusten ohessa eteläisen Lapin luontoa ja ihailla aurinkoa, joka ei laskenut kuin hetkeksi koko yönä. Tansaniassa pimeä taitaa tulla jo klo 18 jälkeen ja kestää aamu kuuteen asti... Kuikka ja kurjet pitivät omaa ääntään järvellä ja läheisellä suolla, jostain kuului ulvontaa josta ei ottanut selvää oliko se husky vai susi. Ensi viikolla taitaa olla muunlaiset äänet mitä kuunnella.

Stressitaso on ollut aika korkealla ja Lariamin kanssa elämä niin hankalaa, että ihana omalääkärimme oli kanssani samaa mieltä sen vaihtamisesta toiseen. Turha ottaa riskiä että osa matkasta menisi pahoinvoinnin ja käsittämättömän väsymyksen takia "harakoille". Uusi lääke on nyt doksisykliiniä. Sen ei pitäisi aiheuttaa mitään suurempia ongelmia.

Lariam on varmasti omalta osaltaan lisännyt stressioireita, mutta kyllä "huolia" on ollut oikeastikin. Tai oikeastaan pelkoa siitä että mitä tuleman pitää. Minulla on tapana murehtia murheita, joita ei edes ole näköpiirissä. Riittäkö rahat, entä jos sairastun tai joudun onnettomuuteen/ryöstetyksi, mitä jos ja entäs kun... Siellä Ranuanjärven rannalla oli tilaa ajatella ja hiljaisuus vei voiton. Myös turhan pohtimiselta. 

Onko se jotenkin vaan niin suomalaista perusnegatiivisuutta ettei voi olla optimistinen ja uskoa ettei se taivas mihinkään niskaan putoa...  

ENÄÄ EI KENKÄ PURISTA

Löysin kahdet neopreeni- ja yhdet peruskumipohjaiset avantotossut:

Vähänkös näillä avantotossuilla oli hyvä kävellä! Läpsyttelin koko reissun nämä jalassa ja ihan kuin olisi ollut sukkasillaan, mutta pohja kuitenkin suojasi jalkapohjaa. Toivottavasti neopreenit on yhtä hyvät. Nämä löytyi Kajaanista ja neopreenit Lahdesta. Ja kuka sanoo ettei mukamas kannata mennä merta edemmäs kalaan! 

Tänään perjantaina pakkaan ja listaan pakatut tavarat. Huomenna lauantaina teen viimeiset hankinnat. Sunnuntain pyhitän läsnä olemiselle. Pohjoisen latausreissu kannatti, akut on sopivasti täynnä taas. Kiitos vaan nuorimmaiselle, joka halusi syntymäpäivälahjaksi nähdä jääkarhun, siskolle ja sen miehelle, että lainasivat autoa, heidän tyttärelleen mukavasta matkaseurasta sekä Lyytikäiselle ajamisesta ja siitä ettei heittänyt hermoheikkoa vaimoaan ulos autosta... 

Tällä viikolla käytiin siis eteläisessä Lapissa ja Napapiirillä kääntymässä. Neljän päivän päästä ollaankin sitten päiväntasaajan toisella puolen... Toivottavasti jossain vaiheessa saa esitellä kuvissa vähän toisen näköisiä eläimiä. 

Palaillaan taas myöhemmin asiaan

Baadaye!

Minna