Lyytikäisen pankkitili huutaa miinusta ja kovaa. Kannattaa kaikki hankinnat jättää näin viime tippaan.. Ihan uskomaton määrä rahaa uppoaa kaikenlaisten pikkuasioiden hommaamiseen, en edes uskalla kysyä montako sataa euroa on palanut. Itsestään jo apteekkiin meni lähemmäs 100 €... Mutta enää ei puutu mitään sellaista, mitä ei voisi hankkia tarvittaessa periltä. Tosin näitäkin olisi voinut hankkia sieltä edullisemmin, mutta eipähän tarvitse alkaa etsimään.

Pakattukin on ja kahteen kertaan, kun ymmärsin lopultakin jakaa romppeet kahteen matkalaukkuun ja ottaa lentolaukuksi repun. Repussa on sitä sun tätä siltä varalta, että matkalaukku tai peräti molemmat jatkavat matkaansa jonnekin paikkaan X ja Y. Muutenkin laukut on pakattu niin, että yhden eksyminen ei aiheuta jättimäistä katastrofia. Laukkujen panotkin ovat inhimilliset 12 kg, 9 kg ja 4,5 kg. Osa tavarasta ei edes palaa reissulta... Ehkä ei kuitenkaan tarvitse pelätä että tarvitsee laukkuja tyhjinä kotiin tuoda. Tuskin maltan odottaa toreille pääsyä! 

NYTHÄN VIETETÄÄN RAMADANIA!

Onneksi on paljon kontakteja Darissa ja Suomessakin Tansaniassa asuneista. Kahdessa viikossa ehtii "kotiutua" kieleen ja ihmisiin. Sansibarilla koetetaan mennä käymään, mikäli se vaan on mahdollista ja järkevää koska nyt on ramadanin aika. Luulin sen olevat myöhemmin, onneksi yksi Afrikan kulkija oli kartalla tässäkin asiassa. Olisi kyllä hienoa päästä osallistumaan ramadanin päättymisjuhlaan, id al-fitriin (kai se näin kirjoitetaan)! Tansania taitaa olla "suljettu" ne muutamat päivät kun kyseistä juhlaa vietetään. On kuulema yhtä suuri -ellei suurempikin- juhla kuin meillä joulu eli parempi varautua siihen että kaupat ja ruokapaikat on kiinni juhlan ajan tai ainakin useimmat niistä. Täytyy myös muistaa mm. pukeutumisessa "etikettisäännöt" nyt ramadanin aikana. Sain sen verran hyvän opetusken silloin aikoinaan vastaanottokeskuksessa siitä miten voit tietämättäsi pilata kaiken tai ainakin paljon... Pitkähihaista päälle ja sääret piiloon, niin hyvä tulee. Eikä sitä tarvitse muslimialueella muutenkaan niin yltiöpäisen turistimaisesti käyttäytyä, eikä muutenkaan. Maassa maan tavalla, niin pitkälle kuin se on vaan luontevasti mahdollista.

LÄÄKITYS KOHDILLEEN

Mitäs muuta... Aloitin uuden malarian estolääkkeen eli Doximycinin. Täytyy suojautua hyvin auringolta kun sitä syö, varsinkin jos on taipumusta aurinkoihottumalle. Enpä ole kovin kova auringon palvoja, vaikka auringossa onkin mukavaa vanhoja luitansa lämmittää. Aurinkoihottumaa en kuitenkaan ehdoin tahdoin halua! Elimistö huutaa edelleen hallelujaa Lariamista ja hereillä ei meinaa pysyä millään. Osa paniikkioireistakin saattaakin johtua ko. lääkkeestä. Tiedän että ei kyseinen lääke läheskään kaikille aiheuta sivuoireita, mutta tiedän kyllä sellaisiakin, joilla ne on ollut vielä pahemmat. Henk.koht. en kyllä suosittele kellekään, kun parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.

PAKOKAUHUA, ÖTÖKKÄKAMMOA JA LUOPUMISEN TUSKAA

Lähtö olisi sitten huomenna... En nyt oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Pelottaa, hirvittää, tekisi mieli perua koko juttu, koska oma koti sohva on ihan hyvä paikka katsoa luontodokumentteja telkkarista. Pakokauhua kaikista kauhukuvista mitä olen viime aikoina kuullut ja itse pikku päässäni kehitellyt. Frisbeegolfradalla tuttava kertoili iloisesti korvaan pesineestä lihansyöjätoukasta... Juuri näitä tarinoita ötökkäkammoisena haluankin kuulla. Herää tietysti kysymys, että miksi pirussa siis lähteä Afrikkaan... Sitä on aikaa miettiä kolme kuukautta. Suunnittelin kyllä isoa hamsteripalloa jossa rullailla pitkin savannia tai vaihtoehtoisesti moskiittoverkon asentamista isolieriseen aurinkohattuun. Hattivatti-look.

Ystävä, jonka piti alunperin mukaan lähteä kertoi kyllä ettei nähnyt Keniassa ollessaan ainuttakaan käärmettä eikä hämähäkkiä (siis niitä isoja karvaisia kiilusilmäisiä). Luotan siihen. Ainakin Kali Matassa on paljon gekkoja ja ne pitänee ötökkäkannan kurissa. Sellaisenkaan kanssa en kyllä halua kosketuskontaktiin. (PS. tälle ystävälle saa lahjoittaa Tansanianmatkan verran avustusta, kun nuo apurahasäätiöt eivät sitä HÖLÖMÖT tehneet)

Ikävä tulee perhettä. On jo nyt haikea olo. Sisko kyllä sanoi, että ehkä se haikeus tuleekin siitä, että tietää perheen pärjäävän vallan mainiosti ilman minua. Viisaita sanoja siskolta. Ehkä pelkäänkin etten itse pärjää ilman perhettäni... Onhan nuo jo isoja kaikki, nuorimmaista lukuunottamatta lähes aikuisia kaikki eli kohta on irti päästettävä joka tapauksessa. Halusi tai ei. Yksin oleminen sinällään ei kyllä ongelma ole, viihdyn oikein hyvin omassa seurassani. Ja kuten olen aiemminkin sanonut, 42 miljoonan ihmisen maassa tuskin kovinkaan paljoa on yksin. . 

Mutta nyt on aika tarkastaa pakkaukset tai lähinnä että tarvittavat dokumentit ovat mukana ja keskittyä rauhoittumiseen. Huomenna lunastamaan pankista dollarit ja iltapäivällä kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää. Lento lähtee klo 18.15. 

Tässä vaiheessa toivotan itselleni ja Helinälle SAFARI SALAMA eli Turvallista Matkaa.

Seuraavan kerran taidankin palata asiaan sitten Dar es Salaamissa eli Rauhan satamassa.

Baadaye! 

Minna