Kylla on kiva olla taas Arushassa! Edelleen taalla on hieman viileaa, ei kuitenkaan enempaa kuin koti Suomen kesassa, kuten olen tainnut aikaisemminkin jo sanoa. Seppoa olen jeesaillut paperipajalla ja kaynyt tutustumassa Tansanialaiseen julkiseen terveydenhuoltoon.

Sunnuntai aamuna herasin hyvin nukutun yon jalkeen pirteana kuin peipponen, mutta kuinka ollakan, oikea silma ei aukea. Edellisena iltana ohi ajanut bussi nostatti melkoisen hiekkapilven ja tokihan se tomu loysi tiensa silmiini. Hyvaa hoitoa ja halvalla, vaikka kylla on sanottava etta kovasti paljon on eroa yksityisen ja julkisen terveydenhuollon valilla tassa maassa, saati sitten Suomen ja Tansanian yleensakin! Resurssit ovat olemattomat, mutta kaikki yrittavat pelata parhaimpansa mukaan niilla korteilla mitka on jaettu. Katkenneita luita ja suuria haavoja hoidetaan kuulema edellenkin yleisesti amputoimalla, koska valineita eika eika aina edes osaamista ole riittavasti. Joka tapauksessa mahdollisuudet jaada eloon on suuremmat kuin jos sairaalaa ei ole ollenkaan... Ja se mika oli positiivista, valkoinen ei mene ainakaan tassa sairaalassa jonon ohi! Silma huuhdottiin asianmukaisesti ja sain laakkeet. Koko lysti kustansi 16 000 Tsh eli alle 10 euron...

Sairaala oli lahella Arusha Maasai Cafeeta, missa Sepolla on tyotilat. Kavelin sinne ja jotenkin tuntui absurdilta etta tien molemmin puolin oli ruumisarkkujen tekijoita ja totta kai niiden kauppaajia. Hienoa kadentyota, taytyy myontaa! Seppo sanoi etta ruumishuone on sairaalalla ja siksi nama kasityolaiset ovat keskittaneet markkinapaikkansa sinne. Elama ja kuolema tuntuu olevan taallakin lasna... Ja opin myos, ettei taalla menna leppoisalle paivakavelylle hautausmaalle. Pitavat minua aivan pahkahulluna. Hautausmaat ovat kuolleille eivat elaville.

JALKAPALLOA JA LEPOA

Koska KAIKKI pelaavat Afrikassa jalkapalloa, on nain myos Tansaniassa. Olenkin menossa torstaina katsomaan jalkapallo-ottelua Simba vastaan joku toinen... Simba on kai hyvinsuosittu joukkue, saattaa olla jopa Tansanian mestari. Paha sanoa, mutta tuota ottelua olemme menossa kuitenin katsomaan, koska siella on kuuulema SUURTA URHEILUJUHLAN TUNTUA.

Perjantaina takaisin Dar es Salaamiin, lauantaina Kigamboniin ja maanataina Bagamoyaan. Sunnuntain pyhitan levolle ja ehka Coco Beachille, joka on suuri ja kaunis julkinen eli ilmainen ranta Darissa, lahella paikkaa jossa asun. Kroppa on ollut aika kovilla kohonneen verenpaineen, vatsaongelmien ja sterssin kanssa. Taalla on ajatus saanut levata tyonteossa, mutta ruoka on ollut turhan yksipuolista: kanaa, papuja ja riisia. Kalaa ei oikein saa mistaan tai on kallista. Ja liha ei oikein nappaa... Mutta loysin Shopride supermarketista Ryvittan Seesam nakkileipaa! Ihan torkean hintaista, mutta silla talttui Suomiruoka kaipuu!

Jahas, takaisin sorvin aareen eli palaillaan taas.

Peace & Love, Amani na Upendo

Minna

(tai Amina, kuten muutamat minua taalla kutsuu. Amina tarkoittaa kai ihan tarkalleen ottaen "aamen".)