Niin vaan kay vahiin paivat taalla... Epatodellinen olo siita, etta viikon paasta olen Suomessa. Tuliaiset on ostettu ja moni sai hyvan mielen taalla siita hyvasta. 0n tullut nyt sponssattua Art Marketia kohtuuttoman avokatisesti.

Huomenna Goigiin pikavisiitille ja nayttamaan yhta 17 v. nuorta miesta sinne, jos vaikka saisi opiskelupaikan sielta! Ei mene tasan maailmassa mikaan: Suomessa meilla on ilmainen koulutus ja paljon niita,  joita ei nyt vaan satu huvittamaan opiskelut. Taalla on paljon nuoria, joilla olisi halua opiskella, mutta ei mahdollisuuksia, koska maksaa liikaa.

Sculpture Schoolin osalta on saatu yksi hyva kontakti, jolla voisi olla mahdollisuuksia auttaa uudelleen organisoinnissa.

Yhdelle ystavalle ja artistille oli tulla lottopotti eli ostaja, joka halusi ostaa hanen taidettaan ja paljon! Mutta olikin pelkaa "blaa blaata"... Hukka reissu ja pitka sellainen, joka meinasi viela jaada viimeiseksi...

0dottavan aika on pitka, mutta hyva seura auttaa aina

sydan on pysahtya kun kuulee etta han on laivassa, joka on joutunut myrskyssa onnettomuuteen... odoteltiin eilen tata ystavaa saapuvaksi takaisin Bagamoyoon epaonniselta "too much blaa blaa" safarilta Sanzibarilta ja ihmeteltiin kun ei nay eika kuuluu ja jokainen vuorollaan yrittaa soittaa kunnes viimein puhelimeen vastataan ja sanotaan etta " We have here accident..." Myrskyava meri ja paikallinen kalastajavene ei ole se paras yhdistelma tulla Sanzibarilta yhtaan mihinkaan. 0dotettiin eilen kahdeksisen tuntia ja huoli oli kova, mutta onneksi niin hyvassa seurassa ettei juuri parempaa voi olla.

Joka tapauksessa, ei olisi ensimmainen onnettomuus nailla vesilla, jossa vene/laivalastilline vakea hukkuu, koska hallitusta ei kiinnosta sellainen pikkujuttu kuin meripelastus... Eihan taalla ole edes ambulanssejakaan kuin ihan muutamissa isommissa sairaaloissa! Mutta tama tarina onneksi paattyi onnellisesti ja lahes 14 tunnin reissaamisen jalkeen saatiin likomarka ja nalkainen ystava kotiin. Eika kukaan loukkaantunut rytakassa.

Viimeisia todellakin viedaan ja ilo seka suru lyovat vuorotahtia. Mutta on hienoa tulla kotiin, onhan takana melkoinen safari ndefu. Kulttuurishokki odottaa siella paassa. Sydamesta iso osa jaa tanne ja tanne jaa myos henkinen koti. Tansaniaan ja eritoten Bagamoyoon. Ei voi mitaan, rakastunut olen tahan maahan.

Torstaina takaisin Dariin, perjantaina laksiaiset osa 2, viikonloppuna pakkaamista, lauantaina tai sunnuntaina pikaisesti Bagamoyoon tuomaan tanne puhelin ja siina se sitten onkin... Maanantaina lahtee lento iltapaivalla.

Ei pirulainen, lippujen vaihtaminen ei maksaisi kuin 100 euroa + uusi viisumi 50 dollaria... Eroahdistaa!

Mutta pysyn lujana ja jaan odottamaan paluuta eli nokka kohti kotia...