Viikon päästä ollaan Dar es Salaamissa. Back in Bongo (Tansania), back in Sayuni (Zion)... 

Sara oli katsonut TV:stä jotain lentoturmaohjelmaa ja sanoi lentoyhtiömme olleen ohjelmasarjassa muutamaankin otteeseen. Kannattaahan tuollaisia ohjelmia katsoa ennen reissua! EgyptAir... Kuinka monta terroristia mahtuu yhteen koneeseen... Voi elämän kevät! Tony sanoi että turha pelätä tai olla huolissaan, mikä tapahtuu se tapahtuu. No eipä auttanut asiaa millään tavalla! Vaikka tottahan se on. Saraa siteeraten: "Me kuollaan kaikki". Yltiöpositiivisuus ei ole rakkaan tyttäreni ensimmäisten mainittavien luonteenpiirteiden joukossa... Keneen lie tullut?

Mutta pian ollaan matkalla ja mitä suuremmissa määrin perillä. Sydän ja sielu iloitsee, mieli harhailee siellä sun täällä. Se helpottaa sitten lentokoneessa.

MOYO UNADUNDA

Moyo unadunda on suomeksi "sydän lyö". En tiedä tarkalleen mitä laulussa lauletaan, muuta kuin että sydän lyö. Olen pakkaillut tavaroita ja koettanut pitää ajatukseni tässä ja nyt. Yrittänyt pakata järkevästi. Aika paljon mukaan lähtee sellaista, mikä sitten jää sinne. Ajatuksia on vaikea hallita... Osa ajatuksista hymyilyttää ja naurattaa, osa on jotain muuta. Nyt on tulossa kuitenkin ihan uusi matka. Sitä olen koettanut itselleni tolkuttaa, moukaroida päähäni raskaalla lekalla... Älä mieti koko ajan niin paljon! Mutta kun on aikaa miettiä. Ei ole muuta kuin aikaa. Kolme edellisvuotta olikin melko hektistä ja viime kevät henkisesti raskas monella tavoin. Mutta kaikesta selvisi ja eheytyminen on täydessä vauhdissa. Sydän lyö ja jännää on ollut huomata kuinka tasaisesti ja rauhallisesti se sykkii. Sydämeni on viisas, viisaampi kuin mieleni. 

AJATUKSET SEIS JA HAKUNA MATATA VAIHDE PÄÄLLE

Puhuin aamulla Skypessä ystäväni Tonyn kanssa. Hän oli Kigambonissa Mjimwema beachillä ostamassa kalaa lounaaksi paikallisilta kalastajilta. Tuoretta kalaa suoraan merestä... Ihanaa! Tony näytti minulle rantaa siellä kävellessään ja melkein pystyin näkemään itseni siellä. Tuntemaan kuuman hiekan ja lämpimän meriveden jalkojeni alla... Olen onnellinen ja etuoikeutettu, siunattu kun saan palata. Palata sinne kotiin. Olen sanonut tuon saman aikaisemminkin, samoin että kotini on siellä missä sydämeni lepää ja on onnellinen. Niitä paikkoja on muutamia. Samoin ihmisiä. Niin siellä kuin täälläkin. Ja tulee olemaankin. On vaan saatava mieli pysymään avoimena ja vastaanottavaisena. Mutta kun on luotu tällainen pää, jossa toiminta ei pysähdy ennen kuin 4 promillen humalassa... Meidän on länsimaisina niin vaikeaa elää hetkessä, mutta perillä se palaa mieleen. Hakuna matata, hakuna shida...

Odottavan aika on pitkä... Onneksi on vielä paljon puuhaa. Kali Mata Ki Jai -osuuskunnan asioissakin on vielä prepattavaa ja selvitettävää. Ja Micun häät tuovat onnellista hyrinää jo ennakkoon. Vaatimaton tehtäväni häiden osalta on tehdä heille marsipaanista kakkukoriste... Idea on olemassa, ei tarvitse kuin toteuttaa. Ei kai se sen hankalampaa ole kuin savenkaan muotoilu muuten kuin että en minä osaa tehdä pientä! Onneksi Saralla on nuoret notkeat sormet ja terävät silmät...

Laitetaanpa tähän kohtaan Tansanian parhaimman letunpaistajan Kifimbo Yahayan rempseätä musiikkia... Siinä on kaveri jonka seurassa ei ole tylsää! 

Videot on kuvattu -yllätys yllätys- Bagamoyossa...

Palaillaan taas.

Amani na upendo. One love!

Amina