Ostin matkalaukkuvaakan. Hieno keksintö! Ja se kertoi heti kättelyssä kaksi hyödyllistä asiaa: en osaa arvioida painoa enkä jaksa nostaa yli 15 kg laukkua. Eli maksimipaino ei saa olla juurikaan enempää kuin 12 kg, jos joudun hilaamaan sitä ympäri sitä ympäri Tansaniaa. Olen kylläkin suunnitellut jättäväni osan tavaroista säilytykseen pohjoisen reissun ajaksi ja tyytyväni pikkulaukkuun ja reppuun. Turha on selkäänsä rikkoa.

Tein "koepakkauksen", johon pakkasin kaikki mahdolliset vaatteet ja kengät joita oletan matkalla tarvitsevani + lisäsin saatuun painoon 2 kiloa pikkusälää varten. Kyllä se vaan niin on, että ohje tavaroiden karsimisesta taitaa pitää paikkansa. Olenkin pohtinut että mistä päästä pitäisi aloittaa... Ehkäpä pohtia ensin pakolliset ja sellaiset mitä voi olla vaikea sieltä löytää. Sitten ne tavarat, jotka voi hankkia sieltä tai on turhaa kantaa täältä.  Ja sitten karsia pois kaikki "jos ehkä saattaisi tarvita" asiat. Vaakalle on joka tapauksessa käyttöä niin täällä kuin sielläkin.

Arushan kanssa on uudelleen ja edelleen ongelmia. Vesifiltterifirman pikkupomo ilmoitti että vierailuni on peruttu, muttei mitään perustelua. Firman amerikkalainen omistaja ei kylläkään ollut peruutuksesta tietoinen ja lupasi syytä kysellä. Mutta sinne en kyllä ole enää joka tapauksessa menossa vaikka paikka taas "avautuisikin", sen verran epävarmalla pohjalla koko homma. Onhan tämä jo toinen kerta kun pikkupomo peruu sovitun asian. Taitaa saapumiseni tehdä ihan liikaa hommia rouva pikkupomolle... Mutta ei se mitään, on minulla kuitenkin varasuunnitelma. Sillä suunnalla on joka tapauksessa paljon keramiikkaa ja Darissa jo kaksi hyvää paikkaa minne mennä. Sain nimittäin eräältä Bagamoyossa asuvalta ja siellä työskentelevältä keramiikolta vastauksen, että tänne vain! Hän tekee mm. veistokeramiikkaa. 

KYLLÄ HYRISYTTÄÄ

Käytiin eilen tilaamassa minulle rinnakkaiskortti ja matkavaluuttaa. Ei paljoa, 300 USD vain. Niillä pärjää sen aikaa, että ehtii löytää seinän joka jakaa rahaa vetämättä välistä. Kaikki "viralliset" asiat pitäisi nyt olla hoidettu ja kunnossa. Taas lähempänä lähtöä ja fiilis hyvä. Sanoinkin Lyytikäiselle, että on niin etuoikeutettu olo, että ihan hävettää. Saako olla niin onnellinen että sisällä hyrisee? Miksei saisi, jos tällainen mahdollisuus on suotu ja on sellainen perhe, että se suo sen mahdollisuuden käyttämisen. Kuulema kaikki eivät ole niin onnellisessa asemassa. En tiedä olisinko itse niin avoimin mielin ollut Lyytikäistä laskemassa vastaavalle reissulle. Kyllä varmaan, alku shokin jälkeen. Onhan tätäkin ollut aikaa sulatella ja puntaroida pitkän aikaa, puolin ja toisin. Mutta kyllä hyrisyttää! Ilosta, onnesta, jännityksestä ja odotuksesta.

Haba na haba, hujaza kibaba eli pienistä asioista yhdessä tulee suuria. Siinä on syytä hyrinöille!

Minna

Toivottavasti puntarista ei lopu patterit ennen aikojaan, niin hauska vehje se on...