Näkemiin Tansania, nähdään myöhemmin! Mutta miten kauan on myöhemmin? Ensi vuonna vai seuraavana vai 10 vuoden päästä...? Helmikuussa haluaisin palata kun on Zanzibar Art Festival, mutta siihen ei resurssit riitä. On muutama puhelinlasku maksettavana... Voi räkä. 

KOTI ON SIELLÄ MISSÄ SYDÄN LEPÄÄ

Karibu Inn, Bagamoyo. 

Laatta kodin seinässä Mwananyamalassa. 

Itku pääsi kun naapureita hyvästelin... Oli se aikamoinen talo, mutta turvapaikka kuitenkin. Ja itkeä piti lentokoneessakin kun näin koko kaupungin ylhäältä ja Addis Abebassa koska Afrikka jää taakse ja  aamulla kun kone laskeutui Tukholmaan koska oli niin kylmä ja ennen sitä koska oli liian pimeää... Hieman kävi Minna ylikierroksilla! Mutta nyt olen kotona ja koetan sopeutua siihen. Eilen aamulla (21.10) oli klo 7.00 35 astetta lämmintä, tänään 40 astetta kylmempää. Siihen on aika vaikea sopeutua, samoin siihen ettei ole niitä ihmisiä, joiden kanssa arkea jaettiin, elettiin ja vietettiin täällä, eikä sitä välittömyyttä. OK, tuo on asenne kysymys ja minulla on nyt asenne ongelma. Ehkä se korjaantuu ajallaan...  

Perjantaina, kun menin Bagassa maalaamaan tauluani loppuun, tapasin hyvän ystäväni ja hän sanoi: "ajattele Minna, että olet lähdössä vain pitkälle safarille ja palaat myöhemmin takaisin kotiin, koska nyt sinulla on kaksi kotia, toinen Suomessa ja toinen täällä Tansaniassa". Kiitos Matson. Moneenkohan paikkaan sitä sydämestään voi siivun jättää... 

ILOISIA VELIKULTIA

Nguchiro eli mangusti tutustumassa veistokoulun taiteeseen. Nämä velikullat, n. 20 yksilön lauma, piti paikat siistinä turhista käärmeistä...

Tutustuin reissussa, kuten olen aikaisemminkin hehkuttanut, aivan uskomattomiin ihmisiin! Joukossa on lukematon määrä tansanialaisia, muutama saksalainen, pari amerikkalaista, yksi itävaltalainen, ruotsalainen, englantilainen ja hervoton namibialainen ja joitain suomalaisia. Kirjava sakki väkeä, osa vain tuttavuuksia, osa perhettä eli iloisia veli- ja siskokultia. Oi voi, lettukestit Bagamoyossa, hengailua Cocobeachilla, cruisailua pitkin Daresia bajajilla, langusti-ugali-illallinen Art Studiolla, aamuista joogatreeniä ja venyttelyä ja monen monta loistavaa "crazy ideaa". Mutta myös paljon ihan oikeaa työtä, elämänmakuista oppimista ja hyvää tahtoa. Hermoromahduksen tapaisia pompsahduksia, useimmin kuitenkin reggae'ta ja rastahenkeä: Amani na Upendo. Asennetta: Poa poa, haina noma. Ei hätiä mitiä, sen haluaisin saada säilymään loppu elämäni!

MERI + AURIKO = VESI

Veneet odottavat nousuvettä.

Tammelassa asuessa olen kaivannut merta suunnattomasti. Dar es Salaamissa ja etenkin Bagamoyossa sain elää meren ja auringon mukaan. Joinain aamuina meri oli vastassa, joinain aamuina sitä sai hakea kaukaa, joskus aallokko oli niin kova, että veteen ei voinut mennä ettei se ime mukaansa. Kerran se oli viedä ystävän, mutta onneksi muutti mielensä ja antoi hänet takaisin... Meri antaa kuitenkin elämän, toivoa ja useimmiten iloa sen äärellä asuville.

Aurinko herättää ellei sitten moskeijat ehdi ensin... Samahani, anteeksi taas kerran tuo edellinen, mutta toisinaan olen oikeasti harkinnut mennä sammuttamaan ne kovaääniset ja suosittelemaan laulutuntien ottamista! Mutta aurinko on tärkeä ja vesi on tärkeä. Puhdas juomavesi, maji safi. Ja sade, paitsi silloin kun se pyyhkii kaiken mennessään, mutta silloinkin siitä hyötyy aina joku. 

SWAHILITIME JA MZUNGUPRISE

Täällä asiat tapahtuvat kun tapahtuvat ja siihen ei kovin paljoa voi vaikuttaa. On opittava vetämään henkeä, olemaan hermostumatta, mutta myös pidettävä puolensa! Jokainen haluaa jotain ja oma tasku on lähin...Hintoja ei monessakaan paikassa ole näkyvillä ja vaikka olisikin hinnastot elää... Mzunguprise, rafikiprise, good prise. On vaan opittava ja yleensä kantapään kautta. Yhden daladala rahastajan suututin perinpohjin ja raukka menetti samalla myös "respectinsä". Yritti huijata kolme kertaa varttitunnin sisällä, mutta näppejään jäi nuolemaan matkustajien taputusten säestyksellä! 

Mzunguprise on pohjaton! Kolminkertainen vähintään... Mutta niitäkin on jotka ymmärtävät saavansa valkoisista hyviä asiakkaita pitämällä hinnat samana kaikille. Rafikiprise on myös hauska, yleensä jouduin nauramaan makeasti tälle "koska olet ystäväni, niin hinta on sinulle vain..." lauseelle. Kaksinkertainen hyvään hintaan verrattuna. Kyllä niitäkin on joille ystävä on ystävä ja hinta sen mukainen. Toisaalta, ei "mzunguprise" ole huijaamista, se on bisnestä jolla tasataan tuloja. Ei paikallisilla ole rahaa maksaa lähellekään niitä hintoja, joihin esim. me suomalaiset olemme tottuneet! 

Swahilitime... Myöhemmin tai todella paljon myöhemmin, mutta joskus kumminkin. Aina asiat tapahtuvat ja usein vieläpä nokkelin juonen kääntein parempaan suuntaan! Se on ihmeellistä!

Mutta safarini on tältä erää päättynyt. Vaikka toisaalta se voi olla ehkä vasta alkamassa. Vielä on paljon tekemättä, matka on laitettava kirjoihin ja kansiin eli raportoitava, tehtävä portfolio ja päättötyö! Monta muistoa vaalittavana ja tallennettavana. Oikeastaan tämä matka ei pääty ennen toukokuuta ja valmistumista opilaitoksestani. Eikä sen tarvitse päättyäkään! Uskon uuden lehden kääntyneen elämässäni.

Tänne vielä palaan, tavalla tai toisella. Toivon että yhdessä tyttäreni/tyttärieni kanssa... Haluan elää tansanialaista elämää ja luoda uutta yhdessä heidän kanssaan!

Sanaa yu ndani mwetu... Taide elää meissä.

Kuvassa: Bagamoyo Art Market

Kiitos Tansania, asente sana Tanzania! Tutaonana Baadaye!

Amani na upendo, milele. Peace and love, forever. 

Minna