Jumaskekale! Meillä on nyt oma kauppa. Vielä kun olisi myytävääkin sinne... Niin paljon ideoita ja suunnitelmia. Ihan ensiksi pitää maalata ja sisustaa se uusiksi. Voi hitsi kun en voi laittaa kuvia tällä tabletilla! Se kauppa on hiekkalattiainen ja katto banaaninlehdistä. Todennäköisesti kattokin joudutaan uusimaan, mutta pitää odotella että "bisnespartneri" palaa Briteistä Tansaniaan. Mitähän se olisi mitoiltaan... Ehkä 4 x 3 metriä. 

Voi voi voi kun polttelee päästä toteuttamaan suunnitelmia ja tuotteita! Keskitytään koru-, vaate- ja laukku/kassimyyntiin. Partneri valmistaa sandaaleja. Ollaan suuniteltu sitäkin että otetaan proviisiolla myyntii puuveistoksia parilta ystävältä. On tää jännää... 

Ei ollut ihan yksinkertainen homma saada sitä tilaa vaikka se tavallaan siirtyi edelliseltä vuokralaiselta meille ja ystävillemme. Vuoden vuokra kerralla ja minun piti pysyä kaukana neuvottelusta ettei hinta pompsahda kaksin tai kolminkertaiseksi. Maksetaan nyt kuukautta kohti niinhin huimasti kuin 30 000ths eli 15€...Täällä se on kuitenkin aika paljon rahaa, mutta lähempänä Kigamboni ferry'a eli lauttaa, saati sitten City Centeriä vuokrat on moninkertaiset. Jopa 100 000 ths/kk samanlaisesta pandasta. Toshilla menisi joka kuukausi kuitenkin vähintään sama summa kulkemiseen Cityyn ja takaisin. Nyt kauppa on muutaman minuutin kävelymatkan päässä. 

ROTTASOTA

Eilinen ilta oli mukava ystävän kanssa alhaalla rannalla. Vaan kun päästiin kotiin, kuultiin rapinaa ja pienen pientä piipitystä huoneessa... Ei kun siirtämään tavaroita ja ylläri pylläri: rotan pesä. Eikä vain yhden vaan kolmen! Minä huusin ja kiroilin, Toshi jahtasi. Ulos painelivat, mutta ihan varmasti palaavat vaikka poikaset eliminoitiinkin surutta... Voi pe*se... olivat vallanneet minun vaatekassin, minkä jätin keväällä. Toshi sanoi, että vasta pari viikkoa sitten oli tuhonnut yhden pesän... Ai että, melkein tekisi mieli mennä kiittämään kissan murhaajaa... Voi harmi, kun on muuttanut pois. Uusi kissa olisi kiva, mutta tähän hätään ei taida löytyä.

Naapurit ja Tony oli sitä mieltä, että myrkytetään. No ei tasan myrkytetä ja myrkytetä samalla kissoja, jotka pitää rottakantaa kuitenkin hieman kurissa. Pitänee hommata loukkuja... En ymmärrä miksi ne meidän huoneeseen tulee, kun me ei edes säilytetä ruokaa täällä! On kai ainoa huone talossa, joka on suurimman osan päivästä tyhjänä... Ai että mä inhoan niitä! Jopa enemmän kuin torakoita...

Mutta ensi yönä tulee Suomesta vieraita joulua tänne viettämään. Mennään hakemaan heidät aamuyöstä klo 3 kentältä. Ihan mahtavaa!  Ja Stevenkin -hyvä ystävämme täällä- päätti jäädä vielä päiväksi ennenkuin palaa Sanzibarille. 

Palaillaan ja eläkään ihmisiksi!

Ja katsokaa Youtubesta HOKelannon " Murheellisten laulujen maa". Jostain syystä tunsin pitkästä aikaa kansallista ylpeyttä. Meillä on hyvä maa jaettavaksi...

Amani na upendo!

Minna Amina