Viikonloppu vierahti kuumeessa ja vatsataudissa, mutta perjantaina ehdin kuitenkin kadottaa puhelimeni, jossa oli kaikki Tansanian kontaktieni numerot. Osa onneksi laitettu muistiin muuallekin, mutta kyllapa vaan silti harmittaa... Ja alkoholilla ei ollut osuutta tahan (kuten Hallavainion Seppo asiaan kommentoi ``sarjassamme Minnalle sattuu ja tapahtuu osa 1225``) lainkaan. Olin perjantaina hyvantekevaisyystapahtumassa Village museumilla ja lahdin ihan hyvissa ajoin kotiin, koska tunsin itseni hieman huonovointiseksi... Shika bombaa bajajissa. Ei ihme etta puhelimetkin katoaa! HAH, shika bomba ei ole sita mita luulet ( ala yrita!)! Sita kun matkustaa daladalassa seisomapaikalla ja koettaa pysya pystyssa eli roikkua kiinni sielta mista pystyy kutsutaan shika bombaksi. Bajajissa toisinaan ihan sama kun nama tiet ovat mita ovat.

Eika matka Bagamoyoonkaan sujunut ihan ongelmitta > kavelin tien yli kymmenien muoden perassa ja kuinka ollakaan, jouduin pidatetyksi liikenteen vaarantamisesta tai vastaavasta. 100 USD, joka kyllakin euroina. Olin aamu paivan rikollinen ja niin kypsa korruptioon etten nyt halua ketuuntua uudelleen asiasta eli tarinan kuulette tuonnenpana. Mutta ystavyys toimita Suomi Itavalta valilla toimi oikein hyvin ja nyt olen velkaa sujuvasti siihen suuntaan. THIS IS TANZANIA, kerpele...

Mutta nyt olen ihanassa Bagamoyossa, meren lahella, rauhassa ja hiljaisuudessa. Tanaan harjoitellut muotoilua veistotekniikalla ja huomenna sita samaa lisaa. Loppu tai ensiviikolla valamme tyot sitten sementtiin. Olen ihmetellyt kovasti ( ihan itsekseni) etta miksi keramiikkatyot ovat monesti niin hmmm... heikkolaatuisia, nippanappa edes keramiikkaa. sain vastauksen > ei ole sellaista puuta, jolla voisi polttaa korkeisiin lampotiloihin eika sita sahkoa varsinkaan. En osaa sanoa, mutta voi olla totta.

TAIDEKOULU JOS TOINENKIN

Bagamoyossa on Art school (College), veistokoulu ja suunnitteilla keramiikkakoulukin. Veistokoulu on nyt toistaiseksi suljettu, koska ruotsalainen rahoittaja paatti lopettaa sponsoroinnin. Keramiikkakoulu, jota ollaan suunnittelemassa, on suomalaisen keramiikon tyon alla ja kuulema sidoksissa Tansanian valtioon. Pohdimme asiaa eilen kun ihmettelin etta miksi taalla ei yhdisteta osaamisia, voimia ja tekijoita saman katon alle. Ei onnistu, eri organisaatiot. Saali, koska veistokoululla oli tilat ja ihan alyttoman hyvia opettajia! Toisaalta, eipa tuo yhteistyotekeminen ole helppoa Suomessakaan.

Joka tapauksessa Bagamoyo on vahvasti taidepainotteinen kaupunki. Se nakyy lahes joka puolella. ja kuuluu. Aamulla herasin rummutukseen ja paatin hyvat younet nukkuneena nousta itsekin klo 6 aamulenkille meren rantaan. Enka todellakaan ollut sella yksin > lenkkeilijoita, joogaajia, voimistelijoita, kavelijoita... Tanssijoita.

Koko paivan olemme saaneet nauttia afrikkalaisesta rummutuksesta, laulusta ja musiikista joka kuuluu Art Collegesta. Tassa ymparistossa on vaikeaa olla olematta luova. Katsotaan mita mielta kolmen viikon jalkeen.

Mutta nyt moskiittomyrkky ostoksille!

Moi moi

Minna