Kohta on kolme kuukautta kulunut ja ajattelin hieman koettaa jasennella ja laittaa asioita aikajarjestykseen... Muistella etta mitahan sita oikein tullut tehtya.

Heinakuun 22. saavuttiin Dariin, ehdittiin asua 3,5 paikassa kahden viikon aikana. Kaytiin museossa, Bagamoyo Art Collegessa ja Kali Mata Ki Jaissa totta kai...

Helina lahti Suomeen elokuun alussa ja mina paraytin bussilla bussilla Arushaan Hallavainion Sepon luokse, sielta Koloon (kalliomaalauksia ja Amarula Camping) seka Kondoan kaupunkiin.

Viikko meni tassa reissussa ja sen jalkeen piti aloittaa keramiikkapajalla, mutta siella meni asiat todella pahasti pieleen (nyttemmin asia jo naurattaa, mutta ei kylla silloin!). Shokki oli sen verran kova, etta lahes viikko meni kuumeessa ja verenpainetta hoitaessa. Aga Khanin sairaala tuli tutuksi. Muutin asumaan Mwananyamalaan ja se on ollut kiintopiste koko taalla olo ajan ajan.

Epaonnisen tyoharjoitteluapaikan jalkeen tuntui, etta koko homma hajoaa kasiin, koska tuon paikan jalkeen kaatui muutama muukin paikka ja tuntui etta parasta olisi palata hanta koipien valissa kotiin, mutta ZionZuri rastayhteiso ja siella asuva ystava antoivat uskoa, etta kaikki kaantyy viela parhain pain.

Menin uudelleen vierailemaan Bagamoyoon ja sopimaan uudesta paikasta Sculpture School-Art studion kanssa ja koska paasisin aloittamaan siella vasta syyskuussa, matkustin takaisin Arushaan ja tein siella toita Sepolle jalleen viikon verran.

Tana aikana vierailin useissa museoissa, workshopeissa, tapasin monia afrikkalaisia (en vain tansanialaisia) taiteilijoita, kavin monta mielenkiintoista keskustelua heidan kanssaan, koetin oppia swahilia ja kokkaamaan kaasukeittiolla (kaasupullo+teline + kattila x tapaturma alttiilla Minnalla = kaikki katastrofin ainekset). Ensimmaisen ugalin (polttamatta sita kattilaan tai katkaisematta kauhan vartta) vaansin Bagamoyossa ja sain "virallisen" Tansania nimen Mama Mina. VAHANKO OLEN HYVA! En tosin hirveasti pida ugalista, mutta siina se menee missa muukin...

Syyskuun ensimaisen viikon olin ihanassa GOIGISSA tekemassa ja opettamassa paperinvalmistamista. Ihan mahtava paikka ja Misana (paikan johtaja, rehtori) oli upea tuttavuus. Toivon etta voin palata sinne tulevaisuudessa. GOIGin jalkeen olikin aika upotta kadet syvalle saveen eli Bagamoyoon!

Bagamoyossa vierahti kolme viikkoa kuin siivilla. "Jata sydamesi", kylla sinne jai iso osa sydanta! Seka kamera ja puhelin... Mutta ei haitaa, menen takaisin viela 1,5 viikoksi tekemaan ISOJA KERAMIIKKARUUKKUJA uuden kiinalaisen puhelimen kanssa!

Nyt loopu metreilla alkoi asiat odellakin sujumaan: mulle tarjottiin uutta harjoittelupaikkaa, mutta ei aika enaa riita. Nyt pitaisi paattaa: jaadako vai palata Suomeen. Paaseehan tanne tietysti takaisin, mutta... Oi voi, hankala tilanne.

Tata on onneksi aikaa pohtia ystavien kanssa koko viikonloppu... Talla kolikolla on monta puolta. Mutta naihin tunnelmiin :) Viikonloppuja!

Minna