Minä en tuota sanonut vaan tyttäreni. Ja hommasivat kanan, joka on nyt paloina kattilassa.

Eräs ystävämme sanoi etteivät valkoiset tiedä mistä niiden ruoka tulee. Tyttäreni ilmoitti siinä vaiheessa että bullshit, varmadti tiedetään. Hommaa kana, niin todistan. Voi elämä, tuolla ne äsken lahtasivat yhden ja tänään siis syödään kanapataa...

Mutta eipä siinä mitään kauhistuttavaa ole, niin se ruoka tulee. Eikä päästään sekaisin oleva vahvasti afrikkalaistuva tyttäreni epäröinyt kuoria päätöntä kanaa sulista. Elämää.

*lounas: kanapataa*

TAUTI JA JUHLIVAT PAIKALLISET

Vatsa löi työsopimuksensa irti ja join vaivaan kuivatuista papayan siemenistä tehdyn lääkkeen. Helvetti irti kun se alkoi puhdistamaan vatsaa. Kahteen tuntiin ei voinut edes kättä liikauttaa kun kipu oli niin kova. Seuraavat 12 tuntia menikin vessassa... Ruokamyrkytys luultavasti ja väärä ruoka-aine eli papuja ruuassa... Poistin joka ikisen, mutta eihän se auttanut... Toshi raukka pelästyi kuollakseen kun vatsa alkoi turpoamaan muutama minuutti syömisen jälkeen kuin ilmapallo. Siinäpä se meni muutama päivä parannellessa ja toipuessa. Sairastuminen reissussa ei ole herkkua. Siihen kun lisätään juhlivat ihmiset niin huumorintaju on todella kovilla! Kitchen party (''polttarit'' morsiamelle) naapurissa ja meteli sanoin kuvaamaton! Musiikki huutaa ja joku selostaa mikrofoniin... aamu kello 2 jaksoivat ladyt juhlia. Ne ei ole ryyppybileet ollenkaan, mutta täynnä ohjelmaa ja tanssia. Olin kerran mukana sellaisissa. Paljon perinteitä ja yhteisöllisyyttä. 

Olimme toissa viikolla ystävämme syntymäpäivillä. Se oli aika mielenkiintoista. Hieman erilaista mihin olemme tottuneet. Kakun jakaminen vieraille oli hämmentävää. Jokainen kutsuttiin erikseen ottamaan kakusta palanen, jonka juhlittava syötti vieraallen. Ja totta kai rummutusta ja tanssia!

Ensi viikko on häähumua. Daa dirlandirlan daa...

Palataan

Amani na upendo

Amina (tai mama Sara, kuten minua on alettu kutsumaan, siitå toisella kertaa.)