Kuulin tänään ettei matkatavaroissa saa kuljettaa sytkäreitä... Eräs lentoemäntänä toimiva tuttava kertoi. Eli luullakseni on aikalailla perillä säännöistä. Purin siis kolme matkalaukullista tavaraa että löysin kätkemäni laittomuuden. Taskussa saa kuulema kuljettaa, ei muuten. Syynä on että taskussa ei ole vaaraa joutua kosketuksiin jonkun muun syttyvän aineen kanssa tai jotain sellaista. No joo, voi olla. En ala väittelemään ja mielummin tein projektin kotona kuin huomenna turvatarkastuksessa!

Jännittää ihan vietävästi itseni sekä tyttäreni puolesta. Onhan se melkoinen reissu mikä meitä odottaa, eikä vähiten että olemme lähdössä ns. äiti-tytär matkalle... Jännittää, hieman hirvittää ja alkoi jopa arveluttaa, että olikohan tämä nyt taas ihan kuningas ajatus viedä tytär tällaiselle matkalle, joka ei tule olemaan mikään turistien rantaloma... Meneekö kaikki hyvin, saanko pidettyä lapseni turvassa, nauttiiko hän yhtään siellä olosta vai onko tiedossa kahden kuukauden kaaos ja tahtojen taisto... Sara on kyllä kykenevä, rohkea ja itsestään huoltapitävä nuori nainen, emmekä tule asumaan samassa huoneessa. Tansania on minulle rakas ja ihmiset siellä antaneet paljon positiivisia kokemuksia, ilon aiheita ja vahvuutta. Entä jos se tarjoaa rakkalleni täysin päinvastaista? Oppiiko Sara "hakuna matatan"? Se kun on ainoa tapa sopeutua ja selviytyä kriiseistä, joita varmasti tulee ensimmäisten viikkojen jälkeen. 

Mutta Saran matkasta tulee hänen, minun matkasta minun. Yhdessä ja erikseen. Kun vaan välttyisimme ryöstöiltä/varkailta ja pysyisimme molemmat terveinä. Kovan etsimisen jälkeen löysin Saran sairaskertomuksen, suomenkielisenä. Engalanninkielinen on hyvässä jemassa. Onneksi diagnoosit ovat lääkärikielellä eli se asia on ainakin kunnossa. Mutta totta kai olen huolissani! Siinä on paljon vastuuta kannettavana kun on oma lapsi matkassa mukana, vaikka kaikelta ei voikaan suojella. Voi kuitenkin yrittää parhaansa. Meillä on molemmilla omat työmme ja tekemisemme siellä, emme kulje käsi kädessä enkä aio haukkana vahtia tytön jokaista liikettä. Toivottavasti hän saa hyviä ystäviä sieltä. Ja miksei saisi! Joutuu innokkaimpia tyrkkimään loitommalle! 

Jännää on lähteä kahdestaan näin pitkälle matkalle, mutta toisaalta se tuntuu hyvällekin. Sara ei asu enää kotona, on itsenäinen nainen ja seurustelee eli napanuora on lähes katkennut jo. Hauskaa päästä tutustumaan tähän itsenäiseen tyttäreen ja ihan samalla tavalla Saran äitiinsä hyvin erilaisissa olosuhteissa. Rikastutamme taatusti suhdettamme, jossa ei ongelmia ole ollutkaan. Molemmat vaan niin tolkuttoman herkkänahkaisia ja itsepäisiä... Mutta me olemme ina Saran kanssa puhuneet keskenämme, kaikesta ja kaikenlaisista asioista. Voi noiden perhosten siipien lepatusta vatsan pohjassa... Ihana lämpö ja rakkaus! Olen onnellinen ja onnekas. Siunattu hienoilla mahdollisuuksilla ja ihanalla perheellä.

Hyvä tästä tulee! Huomenillalla olemme tähän aikaa (klo 23.05) Kairossa odottamassa jatkolentoa Dariin...

Amani na upendo! Elämä kantaa kun sen antaa kantaa!

Minna Amina