Asioilla on tapana selvitä, hoitua kuntoon. Nyt asiaa auttoi ystävien rahallinen apu lainan muodossa paikkaamaan ryöstetyjen rahojen tuoma vaje. IIlman sitä en tiedä, miten olisi pärjätty ja saatu asiat hoidettua.

Mutta se on ollutta ja mennyttä. Nyt asetutaan taloksi asuntoon, joka saatiin vuokrattua. Kahden huoneen kämppä. Meille passeli. Vesi ja sähkö kuuluu vuokraan ja käytössä on myös kaasuliesi. Oli tuolla keittiötilassa sähköuunikin... Joutunee ehkä makaronilaatikon tekemään! 

 Uuden kodin piha. Ei ole mutaa sateella!

Aamu tosin alkoi pienellä shokkiherätyksellä, kun naapuri laittoi radion päälle. Kuten täällä tapana, hanat kaakkoon... Johan kello oli melkein seitsemän eli minua ei pahemmin haitannut herätys, mutta voluumitaso kyllä. Gezauloleen menevältä tieltä kuuluu liikenne, kun ei ole eristeenä minkäänlaista ikkunalasia, mutta niihin tottuu. Pääasia kai kuitenkin, että yöt on hiljaisia ja rauhallisia. Toisin kuin edellisessä paikassamme.

Elämä alkaa taas asettua näihin uomiin. Normalisoitumaan. Päästään kohta aloitamaan normaalit päiväkuviotkin. Pojat on pitäneet kauppaa auki, bisnes on vaan yhtä huono kuin ennenkin. En tiedä mitä pitäisi yrittää... Vaatteet ei mene kaupaksi, ei korut, ei taide... Joka nurkalla on chips-myymälä (ranskanperunoita) tai ugalipata porisemassa. Ehkä me jotain keksitään. Tällä viikolla pitäisi vaan keksiä itsensä erinäisiin valtionvirastoihin keskustaan ja voin sanoa: ei vois vähempää kiinnostaa mennä City Centeriin!

Tästä taas jatketaan. Etiä päin niin kuin entinen mummo lumessa...

Amani na upendo, peace and love

Minna Amina