Maanantai-iltana menimme oikein isolla porukalla Art Festival beach partyyn. Ensin syotiin hyvin ja nautittiin hieman viinia, hyvalla fiiliksella. Ilo ja riemu paattyi kun palasin kotiin puolen yon tienoilla: asunnon ovi auki ja puhelin kadonnut! Hetken paasta huomasin, etta myos kamera on lahtenyt kavelemaan. Helvetin helvetti! En ole kuljettanut avainta mukanani, vaan sailyttanyt sita hyvassa piilossa. Enpa sitten kuitenkaan tarpeeksi hyvassa, joku oli nahnyt minne sen laitan ja kaytti tilaisuutta hyvakseen... Sinne meni 2000 kuvaa. Arusha, Kondoa, Dar es Salaam...  Kaikki tyot mita olen taalla tehnyt, ihmiset toita tavannut, monta upeaa muitoa kuvina. Toki parhaimmat sailyvat mielessa ja sydamessa, mutta silti. Dokumentit taalla olosta ovat nyt mennytta. Meilla tosin on aavistus siita kuka asian takana on, mutta koska Tansanian poliisilla ei ole polttoainetta autossa, ei niita kovasti yhden mzungun murheet paljoa kiinnosta. Jouduin maksamaan heille bensat etta kaymme etsimassa kyseista herraa kylalta... 

Olen ollut niin vihainen koko viikon ja turhautunut kadonneiden tavaroiden vuoksi. Mutta minkas teet ja  en kylla ole ensimmainen enka ikava kylla viimeinenkaan jolle nain tapahtuu. Niin ja reput! Tyyppi nyysi myos kaksi lahes tyhjaa reppua, joista toisessa oli likaiset alusvatteet odottamassa pesupaivaa. Ei ollut rosmolle kelvannut kiikari eika edes pienet rahat jotka olin jattanyt poydalle. Vain kamera ja puhelin seka reput. Toivottavasti ottaa silla helevetin hienoja kuvia!

Miltä näyttää suomi-ihminen, jolta on varastettu muistot:

EI NIIN PALJON PAHAA ETTEI JOTAIN HYVAAKIN

Kamera harmittaa ihan alyttomasti, itku ei ole kaukana nytkaan kun muistan mita kaikkea olen silla tallentanut. Salvador, yksi niista joiden kassa olen tyoskennellyt Sculpture Schoolissa, antoi lainaan oman pienen kameransa.*Ota talla talteen uusia muistoja*, sanoi veli Salvador. Ja olen koettanut niin tehdakin.

Huolimatta ikavista tapahtumista, nautin olostani suunnattomasti taalla *taiteen Mekassa* ja eilen tapasin sattumalta eraan Marie Cidosan, joka yllapitaa naisten Living Art nimista tyopajaa taalla Bagamoyossa ja aikamme juteltuamme selvisi etta kaiken muun osaamisen ohella han on opiskellut keramiikkaa Japanissa! Ja tekee isoja ruukkuja kasinrakentamalla! Ja haluaa opettaa minua! Minun ei tarvitse viela lahtea pois taalta! Aurinko paistaa taas Minna sielussa.No ensi viikolla menen kyllakin Kigamboniin muutamaksi paivaksi, mutta viikon paasta maanantaina palaan tanne lahes koko loppuajaksi. NIMIFURAHI SANA!!!!!! 

ART MARKET

Kaiken muun ohessa olen tehnyt yhteistyota Bmagamoyo Art Marketin kanssa,jossa tyoskentelee ja myy taidettaan n. 30 taiteilijaa joko taalta tai muualta pain Tansaniaa. Maalauksia,veistoksia, koruja, tekstiileja... Upeita ihmisia joilla intohimo taiteeseen. Olen kuvannut heidan toitaan ja haastatellut heista monia. Samat unelmat ja toiveet kuin meillakin: hyva toimeentulo, terveys ja tulevaisuus.

Taiteella elaminen on vaikeaa taallakin. Olen ollut todistamassa useita kertoja kuinka turistit saapuvat ei paikallisen oppaan johdolla, kuuntelevat keskittyneesti kertomusta rakennuksen historiasta ohjamarkkinoiden ajalta ja marssivat lapi Art Marketin oppaan perasta ostamatta mitaan ja useinmiten edes pysahtymatta katsomaan tarjontaa. Surullista katsottavaa... 

Humanisti sisallani vuodattaa usein voimattomuuden kyynelia nahdessaan epaoikeudenmukasuutta tassa maassa. Kun voisikin auttaa naita ihmisia. Kondoassa olisi kaksi serkusta, joiden elamaa haluaisin olla rakentamassa turvaamalla heille mahdollisuus opiskella kunnollinen tutkinto tulevaisuudessa.

Tallaista talla kertaa, mutta kylla tama tasta. Uusi tukka (*rasta*) ja hyva mieli uudesta tilaisuudesta.

Tahan loppuun terveisia nuorilta taiteilijoilta Bagamoyo Art Marketista

KARIBUNI!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palataan!

Minna