Olin joitain vuosia sitten hetken eräässä vastaanottokeskuksessa työssäoppimassa ja jouduin ikävään konfliktitilanteeseen erään asukkaan vihamielisyyden vuoksi. Kyse ei ollut fyysisestä uhkasta vaan henkisestä poissulkemisesta sekä väärinkäsityksestä, jota ei voinut oikaista...
Ensinnäkin, harjoittelujaksoni alkoi samana päivänä kuin islamin ramadan. Keskus oli lievässä kaaoksessa siihen liittyvien järjestelyjen vuoksi ja siihen kun lisätään pieneen tilaan ahdettu väkimäärä ja se että väkeä oli 27 eri maasta, edustettuna useita uskontoja (sekä uskonnottomuuksia) ja kieliäkin yli 30 eikä englantia puhunut kuin muutama, voitte kuvitella ettei ollut ihan helppoa hypätä remmiin. Melkoisen haastava tilanne oli siellä olleille kokeneillekin työntekijöille. Haastavuutta ei luonut niinkään kulttuurien moninaisuus vaan tilojen jakaminen niin, ettei keskuksen arki järky kohtuuttomasti niiden osalta, joiden uskontoon ramadan ei liity.
No, kun tulin keskukseen, minulle esiteltiin taloa ja samalla muutamia erityisiä asukkaita. Yksi näistä erityisistä oli mies, joka vastasi muslimien rukoushetkistä ja uskonnollisesta kasvatuksesta. Jonkinlainen imaami siis. Hän tervehti minua ystävällisesti ja toivotti tervetulleeksi, mutta yhtäkkiä veti kätensä pois, sanoi jotain silmät leimuten ja poistui vihaisena. Ihmettelimme asiaa työpaikkaohjaajani kanssa joka oletti käytöksen johtuvan stressistä eikä minusta. En siis ollut tehnyt mitään loukkaavaa.
Tilanne ei kuitenkaan muuttunut vaan joka kerta kun mies tuli vastaan hän katsoi minua vihaisesti ja muutaman kerran jopa sylki lattiaan. Syy miehen käytökseen selvisi, kun eräs työntekijä huomasi kaulakoruni: Daavidin tähti. Olen saanut korun vuosia vuosia sitten Israelista ja sen antaja kertoi korun merkityksen selviävän minulle aikanaan eli se ei ole minulle uskonnollinen.
Miehen vihaisuus johtui siis symbolista, joka merkitsi hänelle jotain niin negatiivista ettei hän voinut edes katsoa symbolin kantajaa. Otin korun pois, se ei auttanut tilanteeseen. Kyse oli siis loppujen lopuksi väärinkäsityksestä ja epäluuloisuudesta, jolle ei voinut mitään. Minua luultiin joksikin, jota en ollut ja vaikka olisin ollutkin, minua olisi vihattu sen vuoksi. Vaikka miehelle kerrottiin etten ole juutalainen, hän suhtautui minuun vihamielisesti ja epäluuloisesti. Olinhan kantanut symbolia, jolle hänellä ei ole mitään syytä osoittaa ystävällisyyttä tai myötätuntoa. Tuo mies on jäänyt mieleeni ja varmasti pysyykin siellä lopun elämäni, kuten moni muukin keskuksesta. Rikkinäisiä ihmisiä, jotka koettavat pitää itsensä ja elämänsä kasassa parhaimmaksi katsomallaan tavalla ja samalla oppia niille tavoille, mitä vieras kulttuuri vaatii. Ja sehän vaatii! Pitäisi osata kieli, tuntea kulttuuri, pukeutua kuin valtaväestö, olla harjoittamatta/olla elämättä omaa kulttuuria ja samalla eheyttää itseään... Riippuen tietysti siitä mistä päin maailmaa tulee.
Kuitenkin kun esim. suomalainen menee ulkomaille, hän etsii avoimin mielin, silmin ja sydämin paikkaa jossa voi olla suomalainen, syödä suomalaista ruokaa ja puhua suomenkieltä. Hän menee etsimään autenttista kokemusta aitoudesta ja paikallisuudesta, jota sitten pahimmillaan varjostaa juuri se paikallisuus ja aitous. Ok, myönnän. Tuo oli ilkeää, mutta ei ihan kauheasti liioiteltuakaan. Moni Afrikan ja Aasian matkaaja on kertonutkin kuinka turisteille osataan hienosti näyttää siloiteltu kadun valoisa puoli ja piilottaa varjot taitavasti.
Onko pakko, miksei vaan voisi...
Kuuntelin pari päivää sitten erään ihmisen kertomusta paikallisliikenteessä matkustamisesta Tansaniassa. Kertomus oli kyllä värikäs ja hauskakin, mutta " siellä ne idiootit neekerit ahtautuivat kieli pitkällä, nokinaamansa lytyssä ikkunalasiin pakettiautoihin..." jotenkin vaikutti kuuntelun mielekkyyteen. Toinen vuodatti tuntojaan maahanmuuttajista yhtä hienoilla sanavalinnoilla. Onko pakko käyttää ala-arvoisia ilmauksia jonkun etnisen ihmisryhmän kuvaamiseen? Miksi pitää nimitellä eikä vaan noudattaa, vaikka edes kohteliaisuudesta, hyviä tapoja? Se,että käytetään rasistisia ilmauksia, ei kyllä vahvista kansallista identiteettiämme yhtään eikä myöskään se, että suljemme "varjot" maamme rajojen ulkopuolelle. Minä uskon oikeasti -jonkun mielestä ehkä naivistikin- että se minkä annat itsestäsi, palaa luoksesi moninkertaisena. Niin hyvässä kuin pahassa.
Palatakseni asiaan: en usko että kyse oli kummankaan henkilön kohdalla rasismista vaan oikeasti huonosta huumorista, tietämättömyydestä, hämmennyksestä ja epäluulosta. Kyse on oikeastaan samasta kuin itse kohtaamani epäluulo vastaanottokeskuksessa. Ja voin sanoa, että vaikka tapaus oli vain minun elämässäni ohikiitävä hetki, sen vaikutukset ulottuvat syvälle. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu ihmisestä, joka elää päivästä ja vuodesta toiseen vihamielisten,epäluuloisten katseiden alla ja vaikka tekisit mitä, ei tilanne muutu.
Entäs minä sitten?
Keväällä kuulin olevani rasisti, koska lähden Afrikkaan korostamaan omaa erinomaisuuttani. Niin kuulema tekevät ne, jotka ovat rasisteja. Tuon kommentin voin huoletta jättää omaan arvoonsa, mutta totta on etten ole niin avoin ja suvaitsevainen kuin olen itsestäni kuvitellut. Enkä voi olla ajattelematta sitä kaikkea, mitä tulen siellä kohtaamaan, kokemaan ja näkemään. Tai siis mitä KUVITTELEN siellä tapahtuvan, sellaista mikä on täysin erilaista kuin mihin on tottunnut. Taivunko siihen ettei asiat mene niin kuin kotona ja niin kuin minä haluan niiden menevän? Mikä muu on motiivini reissulleni kuin työharjoittelu...? Tuntea itseni paremmaksi vai tulla siellä paremmaksi ihmiseksi? Sitä on ehkä turha alkaa pohtimaan. Olipa niin tai näin, sinne olen menossa, oli motiivit sitten mitkä tahansa ja ajatelkoot muut motiiveikseni mitä haluavat.
Huh huh. Kiitos että sain tuulettaa päätäni ja ajatuksiani kun niin kovasti sapetti. Tässä, ennen kuin menee ihan synkistelyksi ja joku pahoittaa mielensä, palanen Torronsuota, kaunista kansallispuistoa Tammelassa.
Palataan!
Minna
Kommentit